perjantai 8. syyskuuta 2017

Tallijuttuja

Tallissa on tullut taas kesän mittaan vähän järjesteltyä asioita uusiksi. Palkintoja on tullut nyt kesän aikana muutamia lisää, isompia kuin koskaan ennen nämä pokaalit. Ovat nyt väliaikaisesti ikkunalaudalla kunnes saan niille kehiteltyä jonkin hyllyn. Vanhemmat pokaalit ja ruusukkeet on tuvassa, mutta sinne ei enää mahdu.
Ruusukkeet parin viimeisen vuoden ajalta ovat jo olleet vain pussissa kaapissa, kun ei tosiaan tupaan ole enää mahtunut. Minähän kisaan ponien kanssa siis vain lajeissa joista jokainen osallistuja palkitaan ruusukkeella ja siksi joka kisasta niitä tulee lisää. Ruusukkeet on kuitenkin itselleni tärkeitä muistoja enkä malta niistä luopua ja haluaisin pitää ne vielä esilläkin. Niinpä laitoin nyt tallin ikkunoiden yläpuolelle rautalangat joihin ripustelin ruusukkeita. Tämä toisen ikkunan päällys tuli täyteen, mutta toiselle puolelle jäi vielä hiukan tilaakin.

Keväällä purkasin poninkenkäkuusesta valot pois ja aluksi siinä oli enempikin ruusukkeita mutta nyt kun järjestelin uudelleen, laitoin siihen tällaisen kokoelman. Nämä on kaikki Shetlanninponiyhdistyksen ruusukkeita, nuo joita on kaksi on agilitykisoista saatuja ja tuo ylimmäinen on Millan saama mätsäripalkinto päivän parhaana shettiksenä.
Kunhan illat tästä vielä hämärtyy, vaihdan varmaan tuohon taas jotkin valot ruusukkeiden tilalle.

Uusia valoja olen jo vähän ostellutkin ja tämä lyhtyvalo tuli jo tehtyäkin. Tässä siis ideana että halusin valon paikkaan jossa ei ole sähköä ja siksi keksin laittaa patterilla toimivan valoketjun vanhan myrskylyhdyn sisälle.
Poistin lyhdystä sen osan johon sydänlanka kiinnittyy ja avasin öljysäiliön alhaalta. Työnsin valoketjun lasiosaan alakautta ja patterikotelo on liimattuna öljysäiliön sisään. Pohjan saa aukaistua sitten kun tarvitsee vaihtaa patteria. Mielenkiinnolla odotan miten pitkään patterit kestää. Valoissa on 6 tunnin ajastus joten ei pitäisi hurjan nopeasti hiipua.

Laitanpa nyt vielä tämänkin kuvan. Keväällä meille tosiaan syntyi kilit ja siitä lähtien olen lypsänyt Inkeriä. Aluksi maitoa tuli tosi paljon kun ei pienet kilit jaksaneet juoda kovin paljoa. Sitten kilien kasvaessa ja juodessa enemmän jäi mulle lypsettävää vähemmän. Vähimmillään vain jotain 3 desiä. Nyt kilit eivät enää tarvitsisi maitoa, mutta emä ei ole niitä vielä kovin pontevasti vierottanut. Mutta toisinaan saan kuitenkin jo yli litrankin maitoa. Se riittääkin jo todella hyvin minulle.
Tässä ollaan lypsyä aloittelemassa. Isäntä teki Inkerille lypsypöydän joka tekee lypsystä paljon mukavampaa verrattuna lattialla kyykkimiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti