Ponitallia

Tässä esittelyssä ponitallin puoli. Tämä tila oli tosiaan aiemmin heinälatoa ja varastotilaa, mutta siis saman katon alla vuohitallin eli entisen navetan kanssa. Välissä oli vaan sola, johon laitettiin molemmin puolin ovet. Talli en ole vielä ihan valmis mutta käytössä se jo on.
Tämä talli on siis kylmä, siinä ei ole lämmitystä eikä vesijohtoa. Hätätilanteessa toki voisi hallilämmittimellä lämmittää. Mutta ponithan kestää hyvin pakkastakin kun on vaan lämmintä juotavaa ja heinää. Viime talvena tämä talli oli ensimmäistä talvea käytössä ja tosiaan vesien puolesta pärjäiltiin kun illalla laitoin lämpimät vedet ja sitten taas aamulla lämpöiset vedet tarhaan.

Tallia on rakennettu pitkään ja monia juttuja siihen on funtsittu jo vuosia. Ja tuntuu että sisustus elää nyt vieläkin koko ajan. Varsinaisesta sisustuksesta tietysti ensiksi rakennettiin karsinat. Niihin olin haaveillut jo kauan yövaloiksi "mainosvaloja", joissa olisi ponien nimet. Olin ostanut jo aikoja sitten puisia irtokirjaimia ja valoletkutkin ehti olla varastossa vuoden verran ennen kuin ne lopulta pääsivät käyttöön. Valot on siis spiraalilla olevaa jouluvaloletkua, "hylly" on taivutettua maidonväristä pleksiä ja kirjaimet puisia irtokirjaimia jotka on hyllyn etuseinää vasten.

Tässä sama päivänvalossa.

Aluksi en löytänyt sellaista kelloa jonka haluaisin ja laitoin vaan tuollaisen muovikellon. Kunnes sitten löysin melkein sellaisen mitä halusin, mutta se oli väriltään vihreä! Maalasin siis kellon reunat mustaksi ja nyt on olen tyytyväinen.

Toinen pitkään varastossa odottanut on tämä naulakko. Siinä oli alunperin jotain tekstiä mutta tuunasin siihen ponien nimien ensimmäiset kirjaimet. Koukut tuntui tarpeeksi suurilta että niihin mahtuisi useampikin riimu+naru. Talletin naulakon sitten niin hyvin että meni ihan hetki ennen kuin löysin sen kun sille lopultakin tuli sopiva paikka.

Meidän Akseli-kissa on ollut hyvinkin kiinnostunut uudesta tallista. Joskus istuskelee tallipöydällä, joskus ihan hyllylle tällää itsensä.

Ehkä kuitenkin pisimpään esille pääsemistä on odottanut tämä tallipöydäksi nimeämäni antiikkinen, kenties 100-vuotias pöytä. Se oli täällä talon vintillä kun tänne muutettiin, eli mummoni perintöä. Sille ei kuitenkaan ollut paikkaa ja se on ollut ladossa varastossa siitä lähtien. Ja nyt vihdoin sille löytyi paikka. Vaikka se on aavistuksen liian syvä tuolle paikalle, niin haluan sen kuitenkin tuossa pitää. Tämä käytävätila kun on siis myös valjastuspaikka ja siitä ajetaan kärryillä läpi, niin pitää hiukan ohjailla ettei kärry ota pöytään. Onneksi toisella puolella on kuitenkin hyvin tilaa.
Tykkään kovasti tästä seinästä ja siihen on nyt mennyt suloiseen sekamelskaan sekä käyttöesineitä että koriste-esineitä, uusia ja vanhoja. Vanhoja esineitä on sekä täältä löytyneitä että lapsuudenkodistani saatuja ja nyt myös jotain ostettujakin antiikkiesineitä.
Tämä näkymä elää aika lailla, tuosta yllä olevasta se on jo jonkin verran muuttunut. Mm. aitasta löytyneen ja alunperin vihreän pikkunaulakon maalasin pinkiksi, samoin kuin kirpparilta löytyneen taulunkehyksen johon laitoin puhelinnumerot siltä varalta että eläimet joskus karkaavat tms.

Tämä vanha myrskylyhty on lapsuudenkodistani, sen siirsin tuolta hyllyltä kukkapurkin tieltä tähän kattoon roikkumaan.

Yli vuoden verran ehti varastossa olla myös nämä terveyskeskuksen vanhat arkistokaapit. Niissä on isot vedettävät laatikot ja niistä tuli oikein hyvät rehukaapistot. Etsin kaupasta mittojen mukaan hyllyille hyvin sopivat laatikot ja niissä on kätevä säilyttää rehuja. Paljon parempi kuin aiemmat päällekkäin pinotut muovilaatikot, jotka painuivat täysinä littaan.

Ja kattimatti taas poseeraamassa.